veiron art nouveau -tyylinen arkkitehtuuri on peräisin vuosilta 1904–1920. Uuden tyylin rakennushankkeista kerrottiin usein paikallisissa lehdissä, jolloin puhuttiin ”Aveiron tyylistä”, koska tuolloin ei ollut vielä kokonaisvaltaista näkemystä eurooppalaisesta art nouveausta, sen filosofiasta ja sovelluksista arkkitehtuurissa sekä taideteollisuudessa. Termiä käytettiin Aveirossa itse asiassa hieman naiivisti lähinnä rakennusten julkisivujen koristelun yhteydessä. Tässä on ymmärrettävä, että art nouveaun toivat kaupunkiin sen konservatiivinen porvaristo ja Brasiliassa rikastuneet paluumuuttajat, jotka keskittyivät sosiaalisen ja taloudellisen valtansa ilmaisemiseen. Näissä puitteissa julkisivuissa saattoi olla art nouveau –aineksia, samalla kun rakennukset muut osat ja sisätilat olivat rakenteiltaan ja koristelultaan perinteisiä.  Toinen paikallinen ominaisuus oli art nouveau –aiheisten keraamisten laattojen tuotanto. Laatat ovat usein rakennuksen ainoa art nouveau –piirre ja on huomattava, että laattoja käytettiin yleisesti perinteisessä portugalilaisessa rakentamisessa, koska ne olivat helposti saatavissa ja niillä pystyttiin koristelemaan ja suojaamaan kosteudelta taloja, jotka yleensä rakennettiin aurinkokuivatuista savitiilistä. Aveiron art nouveaun merkittävin arkkitehti oli Francisco Augusto da Silva Rocha, joka suunnitteli suuren osan kauden rakennuksista. Suoranaisen ja aktiivisen arkkitehdin työnsä lisäksi hänellä oli merkittävä rooli tyylin levittämisessä nuorten suunnittelijoiden keskuuteen toimiessaan lähes 40 vuotta Aveiron Teollisen muotoilun koulun opettajana ja johtajana. Aveiron art nouveau –liikkeen tekijöistä  voidaan mainita myös Jaime Inácio dos Santos, José de Pinho, Carlos Mendes ja Ernesto Korrodi.