La Chaux-de-Fonds on 38 000 asukkaan kaupunki vehreässä ympäristössä 1000 metriä merenpinnan yläpuolella Sveitsin Jura-vuoristossa. Kaupungin rakenne, ulkoasu, merkittävä osa sen luonteesta ja jopa sen olemassaolo johtuvat kelloteollisuudesta. La Chaux-de-Fonds’in ruutukaava on Valistusajan määrätietoisen ja idealistisen kaupunkisuunnittelun tulosta, joka seurasi vuonna 1794 vahingossa syttynyttä, koko kaupungin tuhonnutta tulipaloa. La Chaux-de-Fonds on nykyään tärkein esimerkki Sveitsin 1800-luvun yhtenäisestä kaupunkirakentamisesta.

Art nouveau tuli La Chaux-de-Fonds’iin 1800-luvun lopulla kellonvalmistajien ja heidän edustajiensa vaikutuksesta ja tyylille annettiin kunniapaikka tässä kelloteollisuuden keskuksessa. Uusissa rakennuksissa käytettiin erityisesti suunniteltuja ikkunalaseja, laattoja ja portaikkoja, stukko-töiden ja työstetyn puun ja raudan ohella. 

Art nouveaulle kehittyi omaleimainen ilmaisu La Chaux-de-Fondsin taidekoulussa tavalla, joka oli ainutlaatuista Sveitsissä. Charles L’Eplattenier (1874–1946) oli taiteilija, joka oli vastaanottavainen art nouveaun periaatteille ja innokas opettaja, joka kehitti koulukunnan, jonka ilmaisu oli sekä omaleimasta että kunnianhimoista. Hänen lokakuussa 1905 alkaneet jatkokurssinsa taiteessa ja koristelussa perehdyttivät taidekoulun opiskelijoita luonnon tutkimiseen. Heidän joukossaan oli mm. Charles-Edouard Jeanneret, joka tunnettiin myöhemmin Le Corbusier’na. Ajatus, että “vain luonto voi innoittaa” johti nuoren opettajan ja hänen opiskelijoitaan tutkimaan seudun kasvistoa ja eläimistöä ja luomaan erityisen muotokielen, jota kutsuttiin Style sapiniksi. Heidän työnsä olivat mitä erilaisimpia: kellolaatikoita, koriste-esineitä ja rakennuksia, esimerkiksi Villa Fallet vuodelta 1906. Krematorio (1909 –1910) on näistä täydellisin ja sitä pidetään tämän intensiivisen taidekauden mestariteoksena. 

Maantieteellisessä mielessä La Chaux-de-Fondsin sijainti on mielenkiintoinen. Alueella kaareviin linjoihin perustuva ranskalainen ja belgialainen art nouveau kohtasivat huomattavasti geometrisemman saksalaisen (Jugendstil) tai itävaltalaisen (Secessionstil) art nouveaun.